Kulutusyhteiskunta?

Eduskuntavaaliehdokkuuden myötä pääsee tutustumaan kaikenlaisiin mielenkiintoisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Maanantaiksi Uudenmaan vihreille ehdokkaille oli järjestetty vierailu vihtiläiseen kierrättämällä asusteita valmistavaan GlobeHope-yhtiöön.

Vihreät ehdokkaat GlobeHopen edustalalla Nummelassa

Vihreät ehdokkaat GlobeHopen edustalla Nummelassa

Yhtiön tulisielu, nainen koko ilmiön takana, yrittäjä Seija Lukkala kertoi meille, mistä kaikki sai alkunsa, mitä yritys tekee nyt ja kierrätti meitä toimitiloissa.

Seija Lukkala

Seija Lukkala

Seija kertoi, kuinka häntä tekstiilialan yrittäjänä reilu kymmenen vuotta sitten alkoi huolettaa alan kehitys Suomessa. Suomalainen vaateteollisuus ei enää pärjännyt laadukkaine tuotteineen, vaan halpamyyntiketjut alkoivat rynnien levittäytyä maahamme.

Nyt kymmenessä vuodessa Suomessa myytävien vaatteiden laatu on edelleen romahtanut. Vaatteista on tullut edullisia, lähes kertakäyttöhyödykkeitä mutta minkä kaiken kustannuksella? Työntekijöiden työolojen ja ympäristön. Huonolaatuisen paidan materiaaleihin tarvitaan lähes sama määrä vettä, torjunta-aineita ja muita kemikaaleja kuin laadukaankin. Halpa hinta vain on niin iso houkute, että kalliimpi laatutuote ei enää myy.

Tunnistan ilmiön jopa itsestäni. Kun marraskuisia ehdokaskuvauksia varten etsin hyvinkääläisistä liikeistä paitaa, jota voisi kuvitella käyttävänsä maalis-huhtikuussa julkaistavassa kuvassa, oli kauppojen tarjonta paitsi halpaa, kovin tumman ja murretun sävyistä. Ainoa, mikä lopulta löytyi, oli Petrifunin kotimainen paita, jonka hinta oli n. 70 euroa.

70 euroa oli paljon isompi summa, kuin mitä olin kuvitellut kuvauspaidastani maksavani, mutta talvisen tarjonnan vähäisyyden vuoksi ostin sen. Ja kyllä olenkin ollut tyytyväinen ostokseeni! Se on Aki Korpelalaadukasta kangasta, joka siliää helposti siistiksi pesun jälkeen. Paidan mitoitus on juuri sopiva: ei mikään summittainen L tai XL, vaan minun tapauksessani täydellisesti istuva B43. Tämän puolittain vahingossa tekemäni ostoksen jälkeen olen alkanut Seija Lukkalan tavoin miettiä: miksi ostaa samalla rahalla ympäristöä kuormittaen useampi huonolaatuinen, kuin yksi hyvä tuote? Seuraavaa paitaa hankkiessani olen ensitöikseni päättänyt suunnata samaan hyvinkääläisliikkeeseen, josta ostin kuvauspaitani.

Nykymeno tekstiilikaupassa on nimittäin aivan sairasta. Se selvisi viimeistään siinä vaiheessa, kun me vieraat pääsimme kiertelemään GlobeHopen raaka-ainevarastossa:

GlobeHope Nummela

GlobeHope Nummela

Sieltä nimittäin löytyi esimerkiksi kattoon asti ulottunut pahvilaatikkoröykkiö erään tukkuliikkeen upouusia, käyttämättömiä talvikenkiä. Syy niiden päätymiseen myyntipakkauksissaan kierrätykseen oli aika uskomaton: Aasialaisen alihankkijan käyttämä liima, jolla kenkien pohjat oli liimattu kiinni, ei kestänytkään vettä. Liike ei voinut myydä asiakkailleen talvikenkiä, jotka eivät saa kastua.

Ison osan varastosta täyttivät suomalaisten, lopettamaan joutuneiden vaatetusalan tehtaiden kangas- ja tarvikejäämistöt. Niiden konkurssit olivat surullista ajateltavaa. Esim. lahtelainen Jousi-paita joutui lopettamaan, koska valtio pikku hiljaa siirsi ostoksensa pois sieltä: ensin poliisi, sitten rajavartiolaitos ja viimeisenä puolustusvoimat. Näiden valtion toimijoiden paidat ostetaan nykyisin ilmeisesti Kiinasta ja suomalaiset ammattilaiset nostavat valtiolta työttömyysturvaa. Ei kuulosta kovinkaan kokonaistaloudelliselta.

GlobeHopessa muutoin jätteeseen joutuvalle materiaalille kehitetään uusiokäyttöä.

Laukkuhylly: klassikkotuotteita, joita aina on tarjolla.

Tuotehylly: klassikkotuotteita, joita aina on tarjolla.

Mutta mitä ajatella siitä, että suuri osa esim. UFF:lle lahjoitetuista vaatteista on tehty niin huonoista materiaaleista, että niistä ei ole uusiokäyttöön? GlobeHope on joutunut hakemaan ihan omia kanaviaan saadakseen kyllin laadukkaita jätteitä kierrätettäväksi. Vuoden kuluttua EU edellyttää, että tuottamamme tekstiilijäte ei enää päätyisi kaatopaikoille, vaan se kierrätettäisiin, mutta miten kierrättää, jos vaatteen raaka-aine kelpaa enää vain jätteeksi?

Hieman sama kertakäyttöilmiö on havaittavissa vaikkapa kodinkoneissa. Vuosi sitten 22 vuotta vanha, Suomessa valmistettu Saloran kuvaputkitelevisiomme hajosi ja jouduimme hankkimaan uuden. Muutama viikko sitten 18 vuotta uskollisesti palvellut, Lahdessa valmistettu UPO-pesukarhumme hiljeni. Taas (samaan) kodinkonekauppaan. Molemmilla kerroilla myyjä myi meille hänen mielestään kestävimman ja laadukkaimman mallinsa, mutta varotteli silti, että ostamamme uusi ei tule olemaan yhtä pitkäikäinen, kuin edeltäjänsä.

Me jokainen kuluttaja teemme päivittäin kymmeniä kulutuspäätöksiä, joilla voimme vaikuttaa ympäristöömme: mitä ruokaa, millaisia vaatteita, esineitä tai kodinkoneita ostamme. Maapallon luonnonvarat eivät ole rajattomia. Meidän kuluttajien pitäisi alkaa voimakkaammin vaatia kestävämpiä tuotteita ja ehkä myös suosimaan suomalaista. Me kuluttajat voisimme saada tämän hullun kehityksen kääntymään toiseen suuntaan.

Kansanedustajana lupaan toimia vähemmän luonnonvaroja kuluttavan, kestävämmän kuluttamisen puolesta. Niin asenteissa, kuin säädöksissä. Ja omassa arjessani lupaan jälleen kerran miettiä tarkemmin, millaisia vaatteita ostan. Paluumatkalla Nummelasta Helsingin kautta (julkisilla kulkuneuvoilla) kävin hankkimassa pitkään miettimäni veryttelyhousut. Valinta osui suomalaisiin, Kajaanissa valmistettuihin R–collectionin sellaisiin.

 

 

Aiheet:

Aki Facebookissa