Eduskunnassa jäi moni koulutusratkaisu kesken

Yksi näiden vaalien selkeä kokonaisuus on koulutus. Se ei ole ihme: edelliseltä eduskunnalta jäi joukko tärkeitä hankkeita kesken:

OAJ_Kukko

OAJ:n Pelasta kukko –kampanjan rampautunut aapiskukko

– kiireellä kokoon kyhätty varhaiskasvatuslaki on kaikkien osapuolien mielestä vasta alkua: moni asia siinä jäi kesken ja laki tarvitsee jatkokehittämistä

– toisen asteen (mm. ammattiopetus, lukiot) rahoituslaki jäi ratkaisematta, samoin myös esitys siitä, että toisen asteen oppilaitokset olisivat joutuneet hakemaan uudelleen opetuksen järjestämislupaa kaatui

– ammattikorkeakoulujen ja tiedeyliopistojen yhteistyön syventämisestä tehty esitys jäi odottamaan seuraavaa eduskuntaa

Ainakin näihin kysymyksiin meidän eduskuntavaaliehdokkaiden tulee olla valmiiksi pureskeltu kanta.

Näistä lakiesityksistä varhaiskasvatuslakiin olen kaikkein huonoimmin perehtynyt. Sen sijaan minua jäi suorastaan harmittamaan, että toisella asteella ei uskallettu ottaa sitä askelta, että opetuksen järjestäjät olisi laitettu hakemaan uudelleen järjestämislupia. Järjestämisluvat olisivat nimittäin olleet ainoa tapa, jolla valtio olisi päässyt kokonaisuutena säätelemään, missä toisen asteen koulutusta järjestetään, niin sanotusti harventamaan koulutusverkkoa. Nyt pelkään, että kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa, vaan tiedossa on juustohöylää kaikissa toisen asteen oppilaitoksissa.

Nyt päättyvällä eduskuntakaudella on juuri saatu niin uusi yliopistolaki kuin laki ammattikorkeakouluista. Kumpikaan niistä ei mitenkään vielä voi olla vanhentunut. Korkean asteen opetuksessa antaisin nyt oppilaitoksille hetken työrauhan ja keskittyisin muihin uudistuksiin.

Perusopetuksessa uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön syksyllä 2016. Lukion opetussuunnitelmien perusteita kirjoitetaan paraikaa. Jos nämä uudistukset halutaan täysimittaisina viedä käytäntöön, täytyisi mielestäni opettajien täydennyskoulutukseen satsata merkittävästi. Meidän opettajien ammattitaito ei pysy uudistusten tahdissa, jos koulutuksiin hakeutuninen on vapaaehtoista, omarahoitteista ja tapahtuu koulutyön ulkopuolella.

Julkisuudessa puhutaan paljon kouluopetuksen digitalisoitumisesta, kokonaisuuksien eheyttämisestä. Tuon tuosta keskusteluun nousevat niin kouluviihtyvyys, koulukiusaaminen, oppilaiden eriarvoistuminen ja esimerkiksi koulutuksen periytyvyys. Kaikki nämäkin ovat tärkeitä kysymyksiä.

Valitettavan usein näitä tärkeitä kouluratkaisuja tehdään omien koulumuistojen pohjalta. Paneelikeskusteluissa kuulee lähes joka kerta lauseen ”Silloin, kun minä olin koulussa…”

Minä työpaikallani Tapainlinnan koulussa

Minä työpaikallani Tapainlinnan koulussa

Olen työskennellyt päätoimisena opettajana syksystä 1997. Jo yksistään oman urani aikana on koulu kovasti muuttunut. Niin maailma sen ympärilläkin.

Tämän viikon vaalipaneelissa minulta kysyttiin, miksi olisin omasta mielestäni hyvä kansanedustaja. Vastasin kysymykseen, että olen mielestäni sopivassa iässä ja minulla on sopivasti niin työkokemusta kuin kokemusta paikallispoliitikkona (n. 18 vuotta kumpaakin), joita mielestäni kumpaakin kansanedustajan työssä tarvitaan.

Kansanedustajana lupaan antaa oman käytännön kokemukseni vihreän eduskuntaryhmän käyttöön tehtäessä ratkaisuja, joilla on tarkoitus tehdä Suomesta maailman paras koulutusmaa.

 

Aiheet:

Aki Facebookissa