Turvallisuuspolitiikka ja NATO

Heti aluksi minun on tunnustettava, että olen pasifisti. Siksi minua ovat aina miellyttäneet vihreiden turvallisuuspoliittiset linjaukset:

Turvallisuusuhat ovat muuttuneet. Perinteisten sotilaallisten ja valtiollisten uhkien sijaan ja rinnalle ovat nousseet ilmastonmuutoksen aiheuttamat ja muut ympäristöuhat, ydinenergian riskit, terrorismi, maailmanlaajuiset tartuntataudit ja tietoyhteiskunnan haavoittuvuus.
[…]
Vihreiden mielestä Suomen puolustusvoimia ja asevelvollisuutta tulee jatkossa kehittää uusien uhkien vaatimaan suuntaan entistä enemmän. Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla kaikille vapaaehtoinen, sukupuolineutraali maanpuolustus- ja asepalvelusjärjestelmä. Tätä päämäärää kohti voidaan edetä parantamalla armeijan suorituskykyä vastaamaan ajankohdan uhkakuvia, pienentämällä tämän johdosta sodanajan joukkojen lukumäärä ja tämän seurauksena laajentamalla varusmiesten valikointia.

Ihan viime vuosiin saakka en ole pitänyt naapurimaatamme Venäjää Suomelle suurena uhkana. Vasta viime vuosien kehitys ja Ukrainan sota ovat saaneet minut punnitsemaan asioita uudelleen. Venäjä on osoittautunut arvaamattomammaksi ja häikäilemättömämmäksi, kuin uskoin.

Näin ajattelevat luultavasti muutkin suomalaiset. Kysymys mahdollisesta NATO-jäsenyydestä on vaalikamppailun yhteydessä esitetty minulle lukuisia kertoja.

Lyhyesti olen ilmaissut oman kantani: Suomen turvallisuus ei NATO:lla parane ja jos jostain syystä valtaapitävien enemmistö päätyy eri mielipiteeseen, pitää asiasta järjestää kansanäänestys.

Kantani on täsmälleen sama, kuin vihreiden viime puoluekokouksen hyväksymässä poliittisessa ohjelmassa:

Suomen turvallisuuspolitiikka nojaa länsimaisiin yhteistyörakenteisiin. Suomi edistää EU:n yhteisen kriisinhallinnan organisointia ja toimintakykyä sekä pyrkii varmistamaan turvallisuutensa liittoutumalla sotilaallisesti lähtökohtaisesti muiden EU-maiden kanssa. Myös puolustusyhteistyötä kehitetään muiden Pohjoismaiden kanssa.

Nykytilanteessa Vihreät ei kannata Suomen NATO-jäsenyyttä. Olennaisesti muuttuneessa tilanteessa Suomen NATO-jäsenyyshakemuksen jättämisestä tulee järjestää kansanäänestys.

Naapurimme Venäjä on suurvalta ja ydinasevalta. Suomi on niitä harvoja Venäjän naapurimaita, joiden kanssa Venäjällä ei ole avoimesti mitään kiistaa. Mielestäni mahdollinen Suomen NATO-jäsenyys vain kiristäisi Suomen ja Venäjän suhteita. Jo Paasikiven ajoista on todettu, että ison naapurimme kanssa kannattaa pysyä väleissä.

Euroopan Unioniin rajoillaan Venäjä on jo tottunut. Mielestäni EU-jäsenyytemme jo sellaisenaan tuo meille tiettyä turvaa. EU on – ja on ollut Euroopan rauhanprojekti. Tuskin EU:kaan ihan sivusta katsoisi, jos Suomi joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, vaikkei sotilasliitto olekaan.

Kansanedustajana lupaan silti kuunnella minua parempia asiantuntijoita miettiessäni Suomen turvallisuuspoliittisia linjauksia. Tässä esittelemäni kanta pohjautuu mitä suuremmissa määrin omiin, tämän hetken tuntemuksiini. Nykyisellään en mitenkään lukeudu turvallisuuspolitiikan tuntijaksi tai osaajaksi.

Aki Facebookissa