Päättämisen sietämätön vaikeus

Tällä viikolla olen miettinyt, miten vaikeaa päättäjien on päättää. Maan hallituksen viimeinen viikko meni lekkeripeliksi: monia aiemmin sovittuja asioita peruttiin, jätettiin päättämättä erilaisin kepulikonstein, asioiden annettiin raueta. Nähtiin sellainenkin ihme, että hallituksen esitystä eduskunnassa kannatti yksi edustaja.

Hyvinkään kaupunginvaltuustossa on viime vuosina ollut havaittavissa samanlaista ilmaa. Valtuusto ei uskalla ottaa minkäänlaista riskiä. Asioita palautetaan uudelleen valmisteluun, riemuitaan, jos kaupunginhallituksen esitys tyrmätään valtuustossa.

Maanantain valtuusto äänesti nurin kaupunginjohtajan, talousjohtajan ja kaupunginhallituksen esittämän lainan takauksen curlinghalliyhtiölle ”liian riskialttiina hankkeena veronmaksajille”. Olen jälkeen päin todennut, että onneksi tämä valtuusto ei päässyt päättämään Hyvinkään keskustan uudistamisesta tai asuntomessuista. Ne ne vasta riskialttiita päätöksiä olivat, vaikka kumpainenkin lienee osoittautunut myöhemmin onnistuneiksi.

Miksi päättäminen on päättäjille niin hankalaa?

Olen ollut mukana kunnallisessa päätöksenteossa pian 20 vuotta. Näiden vuosien aikana on tapahtunut kaksi isoa muutosta. Ensinnäkin netti ja sen eri sovellusten tuomat kommentointimahdollisuudet ovat mahdollistaneet kaikille mielipiteen ilmaisemisen, usein jopa nimettömänä ja hyvin kärkkäästi. Kun päättäjät seuraavat tätä ”kansalaiskeskustelua”, ei useinkaan tule mieleen, että netti- tai paikallislehden tekstiviestipalstan keskustelijat eivät ehkä edustakaan suurta enemmistöä, vaan äänekästä vähemmistöä.

Kun nettikeskustelu on villiä ja vapaata, ns. virallista tietoa on alettu yhä enemmän epäillä. On koko joukko päättäjiä, jotka eivät usko virkamiesten valmistelevan huolellisesti päätettäväksi esittämänsä asiat, vaan epäilevät virkamiesten valmistelun luotettavuutta. Oma (vaikkapa netistä ongittu) tieto on parempaa ja täsmällisempää.

Kun tiedonvälitys on nopeutunut ja avautunut kaikille, keskustelu ryöpsähtää yhtäkkiä ja kuohahtaa yli. Oikeaa, valmisteltua tietoa on vaikea enää jakaa ja väärinkäsityksiä oikaista, kun keskustelu kulkee ihan omissa sfääreissä.

Nykyaika vaatii päättäjältä kylmäpäisyyttä. Pitää jaksaa perehtyä, kaivaa faktat esille, olla valmis tekemään myös jo julkisuudessa teilattu päätös ja perustelemaan se äänestäjille. Se ei ole helppoa. On paljon yksinkertaisempaa seurata julkista mielipidettä, ”kansan tahtoa”.

Kaiken takana päättäjällä kalvaa pelko omasta uudelleenvalinnastaan. Entinen EU-komission puheenjohtaja Jacques Delors on todennut suurinpiirtein , että ”kyllä päättäjät tietävät, mitä heidän pitäisi tehdä. He eivät vain tiedä, miten heidät valittaisiin uudelleen, jos he tekisivät niin.” (Siteeraus omasta ulkomuistista.) Näin vaalien alla se korostuu entisestään.

Kansanedustajana lupaan edelleenkin perehtyä huolellisesti päätettäviksi tuleviin asioihin, tehdä ikäviäkin päätöksiä ja olla valmis perustelemaan ne äänestäjilleni. Suomi on siinä tilassa, että jonkinlaista riskiäkin on oltava valmis päätöksissä ottamaan. Jos aina vain tehdään, niin kuin on ennenkin tehty, eikä uskalleta ajatella asioita uusiksi ja ravistella rakenteita, pelkään, että tästä suosta ei nousta. Nyt tarvitaan rohkeita uudistajia, ei populistisia konservatiiveja.

Aiheet:

Aki Facebookissa